Eihän siinä vierähtänyt kuin melkein puoli vuotta edellisen
kortin kirjoittamisesta. Tässä tämä nyt kuitenkin tulee:
Mitä mä sanoin? –kortti.
Tämä kortti on hyvin läheistä sukua ”itku pitkästä ilosta” –kortille.
”Itku pitkästä ilosta” on kuitenkin ennakkovaroitus, kun taas ”Mitä mä sanoin?”
on jälkiviisauden kirkas kruunu.
Muistan lapsuudestani ne lukemattomat kerrat, kun kaadoin
kaakaot pitkin pöytiä. Kotona ja kahvilassa, huoltoasemalla ja kyläpaikassa.
Ihmettelin aina äitini suurta viisautta, kun hän etukäteen yritti varoittaa
minua ja veljiäni mukin kanssa temppuilusta. Kun sitten aina korviini kantautui
tuo tuttu ”Mitä mä sanoin?” –lausahdus, pystyin vain ihmettelemään, miten se
äiti tälläkin kertaa arvasi, että tässä kävisi näin.
Nyt tiedän.
Se tapahtuu joka ruokailussa. Jos ei nyt ihan joka kerta,
niin ainakin päivittäin. Kaadan maitoa mukiin. Toistan kuin papukaija
vuorosanani: ”Muista juoda varovasti.” Katson pöydän toiselta puolelta pieniä
käsiä, jotka viuhtovat ilmassa. Toistan vuorosanani uudelleen. ”Varo sitä
mukia.” Katson, kuinka pieni autoksi pureskeltu leipäpala rallaa keittolautasen
ympäri ja humps. Maidot ovat pöydällä, sylissä, tuolilla, lattialla ja
vastapäisessä seinässä. Nousen, haen paperia ja rätin ja alan jälleen kerran
siivota. Tässä kohtaa näytelmä päättyy kliimaksiin. ”Mitä mä sanoin?”
Ja sama toistetaan uudelleen ja uudelleen.
Tänään mieheni siivosi mehukeittoa aamupalapöydässä ja minä
maitoa lounaalla. Jälleen kerran vaihdetaan vaatekerta. Toisella puolella
pöytää pikku Brutus hihkuu syöttötuolissaan isoveljen järjestemälle Dinner
& Show –tilaisuudelle. Sinäkin. Pienestä se alkaa se liittoutuminen. Kaikki
yhden ja yksi kaikkien äitiä vastaan. Tällaisia ajatuksia sitä ihminen saa kontatessaan lattialla rätti kädessä kahden pienen lapsen toimiessa työnjohtajina.
”Mitä mä sanoin?” on lausahdus, joka on pakko sanoa. Vaikka
siitä ei ole mitään hyötyä. Mitä se enää auttaa, jos varoituksetkaan eivät
toimittaneet työtään. ”Mitä mä sanoin?” taitaakin olla enemmän sanojaa kuin
kuulijaa varten.
Ehkä väsynyt äiti vain tarkistaa itseltään, onko hänen todellisuudentajunsa
jo niin vinoutunut, ettei hän tiedä, mitä hän suustaan päästää.
Mitä mä sanoin?
Sarjassa aiemmin:
Kerää koko sarja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti