Rairuoho

Päätin muutama viikko sitten hetkellisessä mielihäiriössä kylvää lapseni kanssa pääsiäisruohon. Se oli taas sellainen heikko hetki, kun mieleeni piirtyi mukava kuva minusta ja lapsestani pöydän ympärillä tekemässä jotain viihtyisää ja samalla opettavaista yhdessä.

Olisi pitänyt taas ottaa realiteetit huomioon ja vilkaista puolikuolleita huonekasvejamme ja eläväistä (näinhän se kauniisti sanotaan, mutta kaikki äidit tietävät, mitä tuo sana todellisuudessa tarkoittaa) taaperoani ja todeta, ettei tämä tule taaskaan menemään niin kuin kuuluisassa Strömsössä.

Löysin Meidän perhe –lehden sivulta vielä ihanat ohjeet tätä mukavaa hetkeä varten.

”Lapset rakastavat pääsiäisruohon kanssa askartelua. Tässä vinkkimme!”

Ensimmäinen virhe. Miten niin lapset rakastavat pääsiäisruohon kanssa askartelua? Meillä ainakin koko ”askartelu” oli säestetty huudoilla ”MINÄ, MINÄ”, kun en antanut herran heitellä multaa ympäri huonetta.

”Saat tyylikkään pöydän.”

Joo, niin varmaan. Tämä vaatisi sen, että oikeasti osaisi kasvattaa jotain elävää. Meidän tekeleemme ei kyllä yhdestäkään pöydästä tee tyylikästä.

”Kastele ja seuraa kylvöäsi päivittäin (jännää myös lapsille!).”

Oli kaksi ensimmäistä aamua. Ei enää sen jälkeen.

”Jotain uutta? Kokeile vehnäorasta! Tuuheaksi kasvava vehnäoras on leveine lehtineen tyylikkään näköinen ikkunalaudalla tai pöydällä. Kaiken lisäksi se on superterveellistä. Se sisältää proteiinia sekä runsaasti kivennäisaineita, kuten magnesiumia, kaliumia, rautaa, sekä vitamiineja, kuten A:ta, C:ta, B:tä ja E:tä.”

Totta kai superäiti vielä hyödyntäisi askartelun tulokset superterveellisenä ruokana! En vain millään keksi, miten yhdistäisin vehnäoraan siihen perinteiseen ”jauhelihaa ja spagettia” –mömmöön.

”Hauska vaihtoehto rairuoholle on myös herneenverso. Kauniit versot ovat herkullinen, rapsakas lisä salaattiin ja leivälle. Lapselle riittää ihmettelyä, miten pienestä herneestä voi kasvaa pieni puu!"

A.  Mikä ihme olisi pääsiäisherne?! Ja mikä tekee siitä erityisesti ”hauskan”?

B. Meidän lapsella se ihmettely kohdistuisi siihen, kuinka äiti sai taas tapettua yhden kasvin. Opetus käsittelisi siis uuden elämän sijaan kuolemaa.

Näin lopuksi vielä meidän kaunis ja upea tekele. Saa sitä olla itsestään ylpeä: