Blogikuolemalle on selitys! Palailimme juuri
pääsiäisreissusta. Sitä tuli oltua turvallisesti omiensa joukossa, lapsiperheiden
taivaassa eli Pohjolan Karibialla eli risteilyllä.
Aikamoinen kisaväsymys kohtaa, kun joutuu neljällä aterialla
(2x aamiainen, 2x päivällinen) saalistamaan oman ruokansa nälkäisten ihmisten
viidakossa. Tämä naarasleijona saalisti myös lapselleen ja lastenpöydän jono
olikin aivan uusi kokemus. Siellä ei tunneta armoa. Tai tunsin kuitenkin.
Päästin pienen tytön edelleni enkä välittänyt takana olleen miehen syvistä
huokauksista. Ehkä hän tiesi enemmän kuin minä. Ehkä pienen tytön valtavat
anovat silmät olivatkin huijaustaktiikka ja sysäsivät meidät jälleen yhden
pykälän kauemmaksi rasvaisista lihapullista ja lurpahtaneista
kurkkuviipaleista.
Laiva on mahtava elämys lapsiperheen näkökulmasta. Hisseissä
emmaljungien pyörät törmäilevät toisiinsa ja vanhempien myötätuntoiset katseet
kohtaavat. Pallomeren viereisillä pienillä lastenjakkaroilla istutaan rivissä
ja toistetaan samoja vuorosanoja kilpaa: ”Älä heitä palloja! Väistä, että muut
pääsevät laskemaan! Laske jo, että toisetkin pääsee!” Pienet naperot juoksevat
pois sokerihumalaansa. Meno ei oikeastaan eroa hirveästi siitä, miten aikuiset
käyttäytyvät laivan discossa paria tuntia myöhemmin. Toisten tuuppiminen,
julkinen virtsaaminen ja rajojen hakeminen ovat kaikki toimintaa, jota löytyy
niin pallomerestä kuin karaokestakin. Ainoa, mikä aikuisilta puuttuu, on se
erotuomareiden rivi, joka kieltää pallojen heittelyn ja vie tarvittaessa
jäähylle.
Hienointa on kuitenkin nähdä ne lautasen kokoiseksi
avautuvat silmät ja kuunnella sitä selostuksen määrää, mitä pienestä suusta
tulee tulvana illan kääntyessä yöksi hytin hämärissä. On nähty Muumipeikko ja
Muumimamma! Eli siis yksi valkoinen hahmo, jolla välillä on esiliina ja välillä
ei. On laskettu liukumäestä ja syöty KARRRKKIA. Kokemuksien mukana eläminen on mahtavaa
ja riemu tarttuu. Näille jutuille kikatellaan vielä pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti