Blogini sammahti loppusyksystä pieneen talviuneen ja yritän
sitä jälleen hieman herätellä. Kovin on kuitenkin tokkurassa ja jäsenet
jäykkinä.
Elämämme on vierähtänyt sen verran eteenpäin, että jälleen
on yksi vauvavuosi takana ja yhtäkkiä kaksi taaperoa pöydän ääressä. Menneen
vuoden arjesta selviytyminen on oikeastaan vaihtunut tasapainoisemmaksi
lapsiperhe-elämäksi. Olen myös ottanut itselleni enemmän vapauksia ja suunnannut
jälleen opiskelijaelämään.
Kulmat, joita vuoden aikana on hiottu, ovat pehmentyneet ja
sen myötä äidin välitön purkamisen ja purnaamisen tarvekin vähentynyt.
On myös löytynyt tilanteita, jolloin veljekset leikkivät
hetkittäin ihan kahdestaan ja saan vain katsoa vierestä (!). Tämä kuitenkin
päättyy yleensä enemmin tai myöhemmin valtataisteluun ja pienemmän pahoitettuun
mieleen. Huomaan toistavani samoja kliseitä, joita niin usein haukutaan.
Kehotan isompaa ymmärtämään pienempäänsä ja pienempää lopettamaan jatkuvan
mielensä pahoittamisen. Täysin realistisia vaatimuksia alle kolmevuotiaalle ja
yksivuotiaalle.
Joulu on muutaman päivän päässä ja ihana joulukuu on antanut
taas vanhemmille rutkasti työkaluja kiristykseen ja lahjontaa, joita välillä
niin sumeilematta käytän. Tai miten niin välillä. Koko ajan. Jo on tullut uutta
potkua pukemiseen, ruokailuun ynnä muihin kriittisiin paikkoihin, kun mainitsee
pari hyvin valikoitua lausetta tirkistelevistä kääpiöistä. Odotan itse saavani
paketista Vuoden äiti –palkinnon.
Saan vielä muutaman päivän nauttia tästä pelottelun tuomasta
teko-auktoriteetista. Sitten joudun jälleen palaamaan perinteisempiin
keinoihin. Kiristykseen ja lahjontaan. Ei kun…
No, mutta pahoittelen talviunta ja toivotan kaikilla
äideille tsemppiä sinne lahjahelvetteihin ja hyvin suunniteltuihin ”tehdään
pipareita koko perhe yhdessä” –teemailtoihin. Itku siinä tulee kuitenkin.
Varoitan sitten etukäteen, että se Muumi-piparitalo on sama kuin pelaisi
Kimbleä. Hankaluuksien keräämistä itselleen. Miksi piparitalossa pitää olla 6
(KUUSI) seinää?!
Muistakaa hymyillä edes niissä kuvissa! Saadaan lapsille
vinouma muistoihin: ”Meidän äiti teki meidän kanssa AINA piparitalon ja
kaikilla oli kivaa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti