?

Kyselyikä on harvinaisen tuttua kauraa kaikissa lapsiperheissä. Kevätkesän aikana alkoi meilläkin olla selvää, että kohta kommunikaatiota käydään syvällisemmällä tasolla kuin ”Kato äiti, auto!”

Juhannuksen jälkeen koitti tuo kaunis päivä, kun jossain keskustelun lomassa vilahti yksi hajamielinen ”miksi”. Huokaisin syvään ja toivoin salaa, että se olisi ollut vain poikkeus, joka vahvistaisi säännön, mutta se olikin korkki, joka aukaisi pullon.

Siitä päivästä alkaen on meillä käyty loputonta olemassaolon pohdintaa. Onneksi tiedon nälkää välillä tyydyttää perinteinen ”en tiedä”-vastaus.

Mitä sudenkorennot syö?

Miksi maa kiertää aurinkoa?

Mihin täti (tuntematon nainen) menee?

Miksi tuossa on apteekki?

Kuka on rakentanut tämän tien?

Miksi tuo auto on punainen?

Miksi en tykkää perunasta?

Mihin lentokone menee?

Miksi kerhossa pitää olla ilman äitiä?

Miksi tuulee?

Miksi on aaltoja?

Hätäisessä tilanteessa apuna on käytetty myös kypsää ja järkevää tapaa vastata epämääräinen ”siksi”. Ei niin toimiva ratkaisu.

Kolmannen asteen kuulustelut ovat mielestäni kuitenkin (ainakin vielä) kovin sympaattisia. Etenkin, jos ne säilyvät meidän kahden välisinä jutustelutuokioina eivätkä muita ihmisiä koskevina, kuten kesälomareissulla:

Miksi sedällä on iso maha?