Mistä tietää, että on vanha? Siitä, että on vaihtanut
leiriä. Hypännyt suuren loikan paheksunnan aidan toiselle puolelle. Ennen
aiheutin ja halusin aiheuttaa pahennusta. Nykyään kuulun paheksujien kastiin.
Molemmissa leireissä käyttäytymiskoodisto on kovin
samanlainen. Se sisältää syviä huokauksia ja silmien pyörittelyä. Eri syistä
vain.
Huomaan hengittäväni painokkaasti ulos ja nostavani
kulmakarvojani katsoessani 14-vuotiaiden tyttöjen tanssiesitystä jumppaseuran
kevätjuhlissa. "Shake that ass", laulaa miesääni ja tyttövartaloiset
naisenalut pyörittävät takapuoliaan kyykyssä. Huokailujeni välissä muistan
kuitenkin, millainen olin itse tuossa iässä. Olisin muljautellut
silmänvalkuaisiani, jos joku "täti" olisi paheksunut upeita musarilta
opittuja tanssiliikkeitämme mopodiskossa. Taustalla taisi silloin jytää:
"I'm horny, horny, horny tonight." Luulin kyllä pitkään, että
laulussa sanottiin honey.
Löydän itseni jälleen huokailemassa kauppakeskuksen parkkitalossa,
kun viereinen amis bemari huudattaa bassoa niin, että rintalasta tärisee.
Jälleen mieleeni piirtyy kuva itsestäni kääntämässä volaa kaakkoon ja
julistamassa kavereiden kesken: "Jos se on liian kovalla, olet liian
vanha!!!" Salaa toivoimme, että joku valittaisi melusta, että saisimme
kapinoida lisää ja olla väärinymmärrettyjä. No, nyt minä olen liian vanha.
Pidän hiljaisuudesta ja paheksun nykynuorison ränttätänttä musiikkia.
Olennaista paheksunnassa ja paheksunnan aiheuttamisessa on
sen tärkeys. Nuoret tarvitsevat paheksujia, jotta saisivat kapinoida ja pitää
angstinsa. Paheksunta on kuin bensaa nuoruuden palon liekkeihin.
Lupaan siis huokailla, kun poikani haluavat päristellä
kovaäänisillä mopoilla ja sylkeä ringissä. Voimme sitten toistemme selkien
takana pyöritellä silmiämme ja luulla, ettei toinen osapuoli ymmärrä maailman
todellisuudesta mitään. Tiedän nimittäin, että ennemmin tai myöhemmin hekin
ovat seurassani paheksujien leirissä. Löysinhän minäkin tieni äitini viereen.
Nykyään huokailemme yhteen ääneen.
