Mitä, jos joku näkee

Mitä, jos joku näkee, etten aina ole hyvä äiti.

Että en aina jaksa leikkiä.

En hymyillä. En olla pirteä.

Mitä, jos joku näkee, että menetän hermoni.

Suutun pienestä.

Sanon pahasti.

Mitä, jos joku näkee, että olen välillä väsynyt.

Haluaisin vain nukkua.

Ummistaa silmäni, enkä jaksaa kuunnella.

Mitä, jos joku näkee, että käytän oikopolkuja.

Helpotan arkea. Huijaan rutiineja.

En teekään itse kaikkea.

Pyydän apua.

Mitä, jos joku näkee, että tuomitsen.

Ajattelen pahasti.

Luulen olevani parempi.

Ylpeilen.

Mitä, jos joku näkee, että minä olen minä.

Ymmälläni. Ihmeissäni.

Joskus eksyksissä.

Mitä, jos joku näkee onneni.

Siksi piilotan sen.

Hymyilen.

Kauniit ihmiset

Monesti ollessani yksin junassa (mikä on luksusta tässä elämäntilanteessa) pohdin muiden ihmisten ajatuksia. Mitä heidän mielessään liikkuu? Onko heillä stressiä? Onko heillä joku, jota rakastaa? Mistä he ovat tulossa? Mihin he ovat menossa?

Kun uppoudun tällaisiin pohdintoihin, alkavat kaikki ihmiset näyttää silmissäni todella kauniilta. En osaa ehkä koskaan tarkemmin selittää, mutta pohtiessani toisten elämäntarinoita alan nähdä heidät olemuksineen ja vaatteineen hirmuisen kauniina. Juuri sellaisina kuin heidän tulee ollakin. Juuri siinä hetkessä. Juuri silloin.

Teinitytön mustatut silmät ja takkuinen tukka. Epävarma ja pälyilevä katse.

Laitapuolenkulkijan likaiset vaatteet ja ahavoitunut iho. Sänki. Horjuva askel.

Nuoren naisen tyylikkäät hiukset ja muodikkaat vaatteet. Itsevarma olemus.

Keski-ikäisen miehen huonosti istuva puku. Hikikarpalot otsalla. Silmälasien sangan painama jälki korvan takana.

Pienen lapsen sormikkaat, joissa peukalo ei ole paikallaan. Räkää nenässä. Tarralenkkareiden toinen tarra auki.

Pysähdyn vain katselemaan näitä ihmisiä. Ihania ihmisiä. Kanssaihmisiä. Olen onnellinen heidän puolestaan ja toivon, että he itse näkisivät saman kuin minä juuri silloin. Kauneuden. Kauneuden itsessään. Kauneuden ihmisyydessä.

Minä olen siis se outo siellä nurkassa, joka kyylää kaikkia. Älkää pelästykö. Hymyilen sisäisesti ja toivon elämäänne kaikkea hyvää.