Tarinoita ja analysointeja lapsiperheen elämästä: moralistien moralisointia, mielensä pahoittamista mielensäpahoittajista ja valittamista valittamisesta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kyläily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kyläily. Näytä kaikki tekstit

3. kesäkuuta 2012

Yuhlat


Muistutuksia itselle:
      1.       Lähtiessäsi lasten kanssa juhliin, älä pue päälle hametta, jossa on hankala kyykistyä.
      2.       Muista, että sinulla on kerrankin elämässäsi meikkiä naamassa ja hiukset on harjattua sekä pesty. Käyttäydy siis sen mukaisesti.
      3.       Keksi uhkauksia ja lahjomiskeinoja, joilla takaat sen, että lapsi käyttäytyy nätisti.
      4.       Muista, että lapsi ei kuitenkaan käyttäydy nätisti.
      5.       Älä mainosta etukäteen lapsellesi, että juhlissa on todennäköisesti keksiä. Tällöin lapsi toistaa oven avautumisesta lähtien ”keksi, keksi, keksi, keksi, keksi”, siihen asti kunnes keksi on kädessä. On ikävä vaihtaa kuulumisia ”keksi, keksi, keksi, keksi” –säestyksellä.
      6.       Älä valitse tarjoilupöydästä lapselle mitään Dominoa erikoisempaa. Se jää syömättä.
      7.       Vaihtele puolisosi kanssa vuoroa, kumpi hakee tarjoilupöydästä syötävää. Jos haet yksin lapselle, miehellesi ja itsellesi, näyttää siltä, että santsaat koko ajan.
      8.       Opettele tuima katse. Katse, jolla lapsi tietää sinun olevan tosissasi. Näin vältyt siltä, että sihiset koko ajan hampaittesi välistä: ”Älä koske!”
      9.       Jätä suosiolla kahvin juominen. Et ehdi kuitenkaan. Ellet halua juoda kylmää kahvia pohtien, olikohan tämä nyt minun kuppini.
     10.   Kun huomaat lapsen etsivän katseellaan jotain ”jännää tekemistä”, on aika lähteä kotiin. Tämä voi koittaa yllättävän nopeasti saapumisen jälkeen.



15. huhtikuuta 2012

Lähteminen


Kotoa poistuminen ei ole koskaan pienten lasten kanssa yksinkertaista. Lähtörituaali sisältää omituisen sarjan mitä ihmeellisimpiä pieniä tapahtumia, jotka seuraavat kaaosmaisesti toisiaan. Syvä huokaus pääsee aina, kun auton renkaat viimein rullaavat kotitietä.

Tänään kävimme kyläilemässä. Sinne lähteminen oli jälleen mielenkiintoinen maraton.

Koko perhe yritti siistiytyä kyläilykuntoon. Isä ylhäisessä yksinäisyydessään vessassa suki hiustuotteita kuontaloonsa. Äiti istui sohvalla vauva sylissään kaksivuotiaan toimiessa kampaajana. Määrätietoinen harjankäsittelijä suki äidin hiuksia vastakarvaan ja kuiski äidin korvaan: ”Äiti kaunis.”

Olin erittäin kiitollinen tästä kohteliaisuudesta, sillä yhtenä päivänä sain kuulla: ”Äidin kainalo tuoksuu pepulle.” Niinpä.

Ulkovaatteiden pukeminen toisti jälleen kerran totuttua kaavaa. Taaperosta tämä on aina hauska leikki. Ensin hän juoksee karkuun kikatellen. Kun hänet saadaan vaatteiden luokse kaikkien uhkailujen ja raahaamisen jälkeen, heittää hän itsensä makaroniksi tai jäykäksi kaarevaksi kangeksi ja alkaa kirkua äidille: ”ISI PUKEE, ISI PUKEE!” Samaan aikaan vauva hermostuu kypärähatusta ja alkaa parkua. Koko eteinen täyttyy valtavasta kakofoniasta ja rimpuilevista raajoista.

Tässä vaiheessa äiti ja isi alkavat yleensä käyttää epätoivoisia kasvatuskeinoja. ”Jäätkö isin kanssa kotiin? Äiti lähtee sitten pikkuveljen kanssa ja sinä jäät isin kanssa kotiin.” ”Kohta äiti laittaa Salama McQueenin jäähylle!” Samat kuluneet fraasit joka kerta.

Viimein huutava vauva nököttää turvakaukalossa tutti suussaan ja rimpuileva taapero roikkuu oven kahvassa pipo päässään. Äiti ja isi vetävät hikisinä päällensä jotain, mitä ensimmäisenä käteen sattuu. Ovesta on päästävä ulos nopeasti.

Kun ulko-ovi viimein sulkeutuu selän takana, sitä kiittää onneaan, ettei tällä kerralla kenelläkään tullut kakkaa pukemisen jälkeen. Samalla toivoo, että kesä tulisi vielä vähän nopeammin. Mitä vähemmän kerroksia puettavana, sitä parempi.

Iloisesti tämä Kiljusen Herrasväki suuntasi kyläilemään. Taakse jäivät vain tuliaisiksi tarkoitetut suklaat, jotka unohtuivat eteisen pöydälle.

No, ehkä ensi kerralla sitten.