Olen saanut kevätkeleiltä lahjaksi ihanan raspikurkun.
Kuulostan Hannele Laurilta pienennetyllä volyymilla. Pihinä on haitannut
ajatuksenjuoksuani samoin kuin yleistä olemustani.
Olen siis halunnut käyttää jokaisen vapaanoloisen hetken
hautautumalla sohvatyynyjen uumeniin. Maastoutumisessa olen käyttänyt apuna
vilttiä ja tee-mukia. Piiloutuminen ei valitettavasti ole toiminut lasten
harhauttamisessa kovin tehokkaasti. He ovat ennemminkin nähneet suojavärini
eräänlaisena kutsuhuutona. Aivan kuin ylläni loistaisi neonvaloinen mainostaulu:
”TÄÄLLÄ KIPEÄ, LEPOA TARVITSEVA ÄITI. TULE, POMPI JA KIUKUTTELE NIIN PALJON
KUIN JAKSAT!”
Hermoni ovat siis välillä olleet yhtä riekaleina kuin
äänihuuleni. Ulosantini on kuitenkin herättänyt lapsissa vain hilpeyttä.
Miettikää itse miimikkoa, joka esittää raivostunutta äitiä. Halpaa hupia.
Olen ehtinyt pääni sisällä jälleen kerran miettimään niitä
kauniita periaatteita, joita itselleni asetin ennen pyhään äidin virkaan
astumista. Olin miettinyt toimintasuunnitelmia eri tilanteille. Näin teen, kun
lapsi saa kiukkukohtauksen, näin teen, kun lapsi pitäisi saada nukkumaan.
Hah.
Eipä tullut kohdusta Pavlovin koiraa, joka nöyrtyisi
behaviorismin edessä. Ei lähde kuola valumaan, vaikka kuinka kelloa soittaisi.
Samoin ei lapsi tottele, vaikka olisin kuinka johdonmukainen. Mitä en todellakaan ole, kuten aiemmatkin kirjoitukset paljastavat.
Äänettömyys on jälleen kerran todistanut sen, että elämä ei
ole tilanteita. Testihetkiä, joiden olosuhteet olisi ennalta määritelty. On
vain äänetön ja väsynyt äiti ja kaksi äänekästä ja innokasta lasta. Siinä ei
paljon periaatteita enää noudatetakaan. Saisin Tekniikan Maailman
äiti-vertailusta varmaan vain kaksi tähteä. Huono suorituskyky ja suuri
kulutus.
Toivon, että urani miimikkona olisi kuitenkin pian ohi.
Haluan puistoon! Haluan äiti-kavereiden luokse! Haluan, haluan, haluan! Olemme
taaperon kanssa yhtä kyllästyneitä sisälläoloon!
Olen kuitenkin löytänyt näiden muutaman päivän aikana
taaperostani mustan huumorin ystävän. Arvatkaa, mitä tekemistä hän minulle koko
ajan ehdottaa?
”Äiti laula! Äiti lue!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti