Tarinoita ja analysointeja lapsiperheen elämästä: moralistien moralisointia, mielensä pahoittamista mielensäpahoittajista ja valittamista valittamisesta.

7. toukokuuta 2012

Vauva


Pieni käsi ihoani vasten.
Pienet kynnet.
Hennot hiukset.
Tuoksu.
Tuhina.
Ääni, kun tutti liikkuu suussa.
Syvä huokaus.

Olet turvassa.
Kuten minäkin.
Kanssasi olemme omassa kuplassamme. Pienessä tilassa.
Hetkessä, jossa on vain uninen tuhina ja pää, joka painautuu piiloon minua vasten.

Piiloon elämää.
Elämää, jolle minun on joskus sinut annettava.

Osa minussa haluaisi pitää sinut vain itselläni. Ei koskaan päästää pois.
Tuhisemassa vierelläni. Ilma, jota hengittäisin olisi vain sinun tuoksuasi.
Toivon, että voin aina olla turvasi ja piilopaikkasi.
Että voit tulla ja painaa pääsi syliini. Silitän pois murheesi.

Tahdon kantaa kaikki taakkasi.
Tiedän, että sitä onnea ei minulle suoda.
Ainoa, mitä voin tehdä, on valmistaa sinua siihen, kuinka raskas taakka se tulee olemaan.

Joudut itse elämäsi kantamaan. Lupaa olla reipas!

Olet niin pieni ja elämä on niin suuri.

Rakastan sinua suunnattomasti pieni ihana lapseni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti