Feminismistä

Sisälläni asuu pieni vihainen nainen, joka olisi halunnut olla mukana, kun rintsikoita poltettiin. Tuo pieni nainen kiehahtaa välillä, kun kokee jostain suunnatonta epäoikeudenmukaisuutta. Tuolla naisella ei ole huumorintajua, kun vitsin kohteena ovat naiset miehiä huonompana sukupuolena.

Välillä huomaan katsovani maailmaa ehkä liiankin tarkasti feminismilasieni läpi. Tuolloin haluan ymmärtää kaiken sovinismiksi ja jokainen miespuolinen edustaa minulle alistusta ja vääryyttä. Mieheni ei ole kovin innoissaan niistä hetkistä, kun teen ruoanlaitosta periaatekysymyksen ja aloitan palopuheeni naisista väärinkohdeltuna sukupuolena. Jos joku erehtyy sanomaan seurassani naisia koskevia yleistyksiä (esimerkiksi ”naiset antavat tunteiden haitata työasioita” ), tunnen punan nousevan kasvoilleni, ja kuulen mieheni syvän ”voi ei” –huokauksen. Piikkini ovat nousseet pystyyn ja olen valmiina puolustautumaan.

Katsoin eilen sivusilmällä jotain ohjelmaa YLEltä, jossa kerrottiin E-pillereistä ja niiden sivuvaikutuksista. Insertissä oli pariskunta. Nainen tiskasi ja mies luki pöydän ääressä lehteä. Nainen hermostui miehelle tämän tekemättömyydestä. Jutussa kerrottiin samalla, kuinka E-pillerit voivat aiheuttaa naisille yllättäviä mielialavaihteluita. Siis mitä?! Eli jos mies ei tee kotitöitä ja nainen hermostuu tästä, kyse on vain E-pillereiden aiheuttamasta mielialavaihtelusta?! Hermostumisella ei siis ole mitään tekemistä sen kanssa, että mies vain lukee lehteä?! Ja kaiken lisäksi hermostuminen on vielä ”yllättävää”. Se on jännittävää, miten naisten suuttumiset johtuvat usein hormoneista.  Miehellä ei tunnu olevan tähän osaa eikä arpaa.

Mutta voiko miehiä tästä epäkohdasta syyttäkään. Tänään moppasin lattioita, kun taaperoni katsoi Muumeja (jälleen kerran). Kuulin, kuinka Mymmeli hihkui innoissaan rakastavansa suursiivousta. Käännellessäni rivakasti moppia havahduin Muumimamman vastaukseen: ”No sinusta tuleekin sitten oikein hyvä perheenäiti.” Jouduin nielaisemaan pari kertaa. Siinä minä moppasin ja pellavapäinen poikani kuunteli totuuksia maailmasta, jossa hyvä perheenäiti rakastaa suursiivousta. Saan siis varmaan syyttää itseäni, kun poikani tulevaisuudessa soittaa ja kertoo siippansa kärsineen yllättävistä mielialavaihtelusta, kun hän itse vain luki lehteä pöydän ääressä. Ehkä totean silloin asian johtuvan varmaan E-pillereistä.

Joku voi ihmetellä, miksi niin suuri meteli oman sukupuolen puolesta. Se johtuu siitä, että on joutunut koko ikänsä kuuntelemaan ”vitsejä” oman sukupuolensa huonommuudesta verrattuna siihen toiseen. Jossain vaiheessa ei enää naurata. Etenkin, kun on kohdannut loistavia naisjohtajia ja huonoja miesjohtajia, mutta silti saa kuulla miesten olevan synnynnäisesti parempia siinä hommassa. On myös joutunut työskentelemään miesten kanssa, jotka ovat sekoittaneet työasiat pahasti yksityisasioidensa kanssa ja juoruilleet suut selällään. Silti työpaikan naisten on vitsailtu olevan ”se juoruileva kanalauma”. Sitä toivoisi elävänsä maailmassa, jossa ei olisi nais- ja mies-etuliitteitä.

Kyse ei missään nimessä ole siitä, että haluaisin häivyttää sukupuolet. Haluan olla ylpeä naiseudestani, mutta en kokea olevani synnynnäisesti huonompi sukupuoleni vuoksi. Toivon myös, että osaan kasvattaa kaksi poikaa, jotka ovat ylpeitä omasta miehisyydestään, mutta eivät koe sisäistä ylemmyyttä ”kanalaumaa” kohtaan.