Krapula

Se seuraa vääjäämättä. Ja kaikenlisäksi pahenee iän myötä.

Krapula. Morkkis.

Henkinen sellainen.

Tekee mitä tahansa, tuntee silti tekevänsä väärää asiaa. Leikkiessä lasten kanssa huutavat pyykit ja imuri huomiota puoleensa. Lasten ollessa hoidossa kuristaa ikävä kurkkua. Tehdessä tekemättömien töiden listaa kroppa marisee lepoa. Levätessä tekemättömät työt murjottavat vieressä. Suurimman palan kurkkuun ahtaa lause, jonka joutuu sanomaan liian usein: ”Äiti ei nyt ehdi.”

Jo alkaa päätä jomottaa ja pahaolo yrittää ottaa valtaa.

Kun osaisikin vain carpata. Elää hetkessä. Jättää murheet huomisen huoleksi. Olla läsnä.

Elämänhallinnan guruilla on varmasti pussillinen niksejä, kuinka ”priorisoit elämäsi arvot järjestykseen” ja ”olet oman elämäsi henkilöstöjohtaja”.

Jos se olisikin niin helppoa.

Ehkä tämä krapula ei kuitenkaan ole sellainen, joka pitäisi kokonaan hoitaa. Pieni jomotus auttaa pitämään palapelin, jota arjeksi kutsutaan, edes hieman kasassa. Vaikka joku pala aina onkin vähän hukassa. Pelkkä hetkeen heittäytyminen on luksustuote, jonka saa ostaa vastuuttomuuden hinnalla.

Vastuu tuo mukanaan krapulan.

Skål!

Kauniit ihmiset

Monesti ollessani yksin junassa (mikä on luksusta tässä elämäntilanteessa) pohdin muiden ihmisten ajatuksia. Mitä heidän mielessään liikkuu? Onko heillä stressiä? Onko heillä joku, jota rakastaa? Mistä he ovat tulossa? Mihin he ovat menossa?

Kun uppoudun tällaisiin pohdintoihin, alkavat kaikki ihmiset näyttää silmissäni todella kauniilta. En osaa ehkä koskaan tarkemmin selittää, mutta pohtiessani toisten elämäntarinoita alan nähdä heidät olemuksineen ja vaatteineen hirmuisen kauniina. Juuri sellaisina kuin heidän tulee ollakin. Juuri siinä hetkessä. Juuri silloin.

Teinitytön mustatut silmät ja takkuinen tukka. Epävarma ja pälyilevä katse.

Laitapuolenkulkijan likaiset vaatteet ja ahavoitunut iho. Sänki. Horjuva askel.

Nuoren naisen tyylikkäät hiukset ja muodikkaat vaatteet. Itsevarma olemus.

Keski-ikäisen miehen huonosti istuva puku. Hikikarpalot otsalla. Silmälasien sangan painama jälki korvan takana.

Pienen lapsen sormikkaat, joissa peukalo ei ole paikallaan. Räkää nenässä. Tarralenkkareiden toinen tarra auki.

Pysähdyn vain katselemaan näitä ihmisiä. Ihania ihmisiä. Kanssaihmisiä. Olen onnellinen heidän puolestaan ja toivon, että he itse näkisivät saman kuin minä juuri silloin. Kauneuden. Kauneuden itsessään. Kauneuden ihmisyydessä.

Minä olen siis se outo siellä nurkassa, joka kyylää kaikkia. Älkää pelästykö. Hymyilen sisäisesti ja toivon elämäänne kaikkea hyvää.

Vauvavisa

Tämä on ehkä pelottavin nettisaitti, jolle olen pitkään aikaan eksynyt.

http://alypaa.com/pelit/vauva

Tässä taitaakin olla se oikea Hyvä äiti -testi.

Odotan sitä, kun joku linkittää tämän vielä keskustelupalstoille ja alkaa taistelu pistemääristä.

Hyvää yötä!

Ruokaohjeita

Lämmittäessäni jälleen kerran edellisen päivän tähteitä päätin, että haluan jakaa tämänkin osan elämästämme blogissa.

Ruoanlaitto on nimittäin mielestäni yksi rasittavimmista hommista. Teen ruokaa ja hifistelen mielelläni ajan kanssa, mutta jokaviikkoinen ruokalistan suunnittelu, muuttaminen kauppalistaksi, ostaminen ja valmistaminen ovat jotain ihan muuta.

Pohdin, että jos listaan ruokiamme tänne, pysyy itselläkin mielessä, mitä kaikkea sitä jauhelihasta voikaan valmistaa.

Pyrin valmistamaan suuria eriä, koska joka päivä ei jaksa hellan edessä seistä vauva toisessa kädessä, taaperon huutaessa ”Uokaa, uokaa!” vieressä. Sen vuoksi syömmekin usein edellisenä päivänä tai sitä edellisenä päivänä valmistettua.

Tämän vuoksi aionkin kuvata ruoat päivän vanhoina. Tulee siis realistinen kuva siitä, mitä napaamme survomme.

Tänään syötiin lounaaksi eilistä siskonmakkarakeittoa.

Käytän aina ehdottomasti pakastevihannesseikoitusta. Juuri sitä, jossa on myös peruna valmiina!

Nam. Eikö vain! Fine dining -elämys!

P.S. Loin blogille muita matkien Facebook-sivut. Nyt kaikki tykkäämään! http://www.facebook.com/MomEliAidinOppivuodet

Meni hermo

Teksti sisältää viittauksia uskonnollisiin traditioihin ja symboleihin. Lopeta lukeminen, jos pelkäät, että niiden lukeminen tekevät sinusta sekopäisen hihhulin, millaiseksi et tietenkään viisana omilla avoillasi ajattelevana ihmisenä halua tulla.




Provosoiduin taas. Anteeksi mielensäpahoittajille jo etukäteen.

Taas on se aika vuodesta, kun mielipidepalstoilla on aika siirtyä koirankakkatappelusta Suvivirsi-vääntöön. Eipäs juupas -kiukuttelu  käy kuumana, kun piispa kehtasi kieltää lapsiltaan virrettömän kevätjuhlan.

Trendihän meillä Suomessa on pyrkiä tasa-arvon nimissä piilottamaan kaikki uskonnollisuus. Ettei vaan ketään vahingossakaan käännytettäisi. Hyi olkoon!

Alan vähitellen olla samaa mieltä. Kielletään uskonnot ja kaikki niihin viittaava!


Uskonnolliset yhteisöt toimikoot virastotaloissa ilman ulkoisia merkkejä, ei kirkonkelloja tai ristejä. Toimintaa ei myöskään saa mainostaa ellei joku erikseen pyydä. Toivotaan vain, että lesket löytävät sururyhmään ja köyhät perheet diakoniatoimistoon.


Hautausmailta on hankala ristejä enää poistaa, mutta laitetaan hautausmaiden ulkopuolelle varoituskyltit: "Varo! Uskonnollisia symboleja! Kulkeminen omalla vastuulla!" Tällöin halukkaat voivat kääntyä pois tai sulkea silmänsä. Ainakaan maanomistajaa ei voida syyttää mahdollisesta uskonnollisesta kokemuksesta.

Uskontohan tietenkin lopetetaan opetettavana aineena kouluissa. Sitten voidaan olla ylpeitä suomalaisista PISA-menestyslapsistamme, jotka pärjäävät hienosti tässä monikulttuuristuvassa maailmassa ilman niinkin turhia opittavia asioita kuin länsimainen kulttuuri, etiikka ja maailmanuskonnot.

Pahoitteluni myös kaikille Juhaneille, Pekoille, Laureille, Janneille, Eevoille, Marjoille, Mareille, Marioille, Markuksille ynnä muille. Teidän tulee vaihtaa nimenne. Emmehän halua viittauksia uskontoihin. Onneksi Suomessa ei ole saanut nimetä ketään Jeesukseksi. Mahtaa niillä espanjalaisilla olla kurjaa.

Yksi epäkohta löytyy myös lipputangon päästä. Suomen lippu tulee muuttaa. Risti! Apua!

Hautajaiset tulee edelleen olemaan kyllä sitten pieni kriisin paikka. Toimittavan tahon pitää pyrkiä välttämään toivon antamista sureville omaisille. Se voi luoda harhaisen tunteen uskonnollisesta kokemuksesta ja näin loukata uskonnonvapautta.

Muistakaa sitten kaikki piilottaa mahdolliset ristikorunne. Samassa rytäkässä kielletään tietenkin monet muutkin korut ja suositut tuliaiset, joiden uskotaan tuovan onnea. Sanokaa hyvästit myös Buddha-patsaille, suitsukkeille, joogalle ja horoskoopeille.

Älkää kukaan enää uskoko hyvään tai pahaan. Antakaa järjen ja analyyttisyyden hallita elämäänne. Kylmää ehkä? Mutta tasa-arvoista.

Parempihan on nimittäin poistaa ja piilottaa kuin kunnioittaa ja nauttia erilaisista rikkauksista.

Onneksi me suomalaiset osaamme ottaa kaikki maailmankatsomukset huomioon poistamalla ne maailmasta!


Eikös se uskonnonvapaus ollutkin juuri sitä?


Jos et ole varma, lue täältä (artikla 18):
http://www.ohchr.org/EN/UDHR/Pages/Language.aspx?LangID=fin

Pellavapää

Esikoiseni.

Pieni muruseni.

Hymyilevä suusi ja pienet helmihampaasi.

Höpötysjuttusi ja kikattava naurusi.

Karkuun juoksevat askeleesi.

Äidin reipas poika.

”Ei! ISIN poika”, vastaisit.

Pienen maailmamme valtias. Suurruhtinas.

Olemme sinulle haastavan tehtävän antaneet.

Olet isoveli, vaikka vasta aivan pieni itsekin.

Liian usein näemme vain isoveljen vastuusi.

Vaadimme sinulta liikaa.

Vaikka olet vasta aivan pieni itsekin.

Äidin vauva.

Halitaan ja kikatellaan aina.

Joka päivä.

Joka ikinen päivä.

Naurusi on minun onneni.

Rakas esikoiseni.

Yuhlat

Muistutuksia itselle:

      1.       Lähtiessäsi lasten kanssa juhliin, älä pue päälle hametta, jossa on hankala kyykistyä.

      2.       Muista, että sinulla on kerrankin elämässäsi meikkiä naamassa ja hiukset on harjattua sekä pesty. Käyttäydy siis sen mukaisesti.

      3.       Keksi uhkauksia ja lahjomiskeinoja, joilla takaat sen, että lapsi käyttäytyy nätisti.

      4.       Muista, että lapsi ei kuitenkaan käyttäydy nätisti.

      5.       Älä mainosta etukäteen lapsellesi, että juhlissa on todennäköisesti keksiä. Tällöin lapsi toistaa oven avautumisesta lähtien ”keksi, keksi, keksi, keksi, keksi”, siihen asti kunnes keksi on kädessä. On ikävä vaihtaa kuulumisia ”keksi, keksi, keksi, keksi” –säestyksellä.

      6.       Älä valitse tarjoilupöydästä lapselle mitään Dominoa erikoisempaa. Se jää syömättä.

      7.       Vaihtele puolisosi kanssa vuoroa, kumpi hakee tarjoilupöydästä syötävää. Jos haet yksin lapselle, miehellesi ja itsellesi, näyttää siltä, että santsaat koko ajan.

      8.       Opettele tuima katse. Katse, jolla lapsi tietää sinun olevan tosissasi. Näin vältyt siltä, että sihiset koko ajan hampaittesi välistä: ”Älä koske!”

      9.       Jätä suosiolla kahvin juominen. Et ehdi kuitenkaan. Ellet halua juoda kylmää kahvia pohtien, olikohan tämä nyt minun kuppini.

     10.   Kun huomaat lapsen etsivän katseellaan jotain ”jännää tekemistä”, on aika lähteä kotiin. Tämä voi koittaa yllättävän nopeasti saapumisen jälkeen.