Kesäunelmat

Kylminä pakkaspäivinä työntäessäni tuplarattaita kinosten läpi kyydissä kaksi vaatekasaa, joiden uumenissa lapseni tuhisivat, haaveilin kesäisistä päivistä. Ihanista aurinkoisista päivistä, joina istuisimme äiti-kavereideni kanssa puiston penkillä koivun varjossa ja katselisimme lasten leikkejä samalla jutustellen niitä näitä. Nämä unelmat antoivat voimia työntää raskasta taakkaa hankien halki.

Nyt on elohopea noussut sille tasolle, että nämä unelmat voisivat saada niiden konkreettisen muotonsa. Muoto ei ole kuitenkaan ollut aivan sellainen kuin mieleeni piirtynyt kaunis asetelma. Penkillä nimittäin istuu yleensä äitejä, joiden keskustelu menee suurin piirtein näin:

- Älä heitä sitä hiekkaa.

- ÄLÄ heitä sitä hiekkaa!

- ÄLÄ HEITÄ SITÄ HIEKKAA! Pitääkö sun lähteä kohta miettimään?

- Älä ota kädestä.

- Hei, ei saa ottaa toisten kädestä! Jos se lapio oli kaverilla, anna se takaisin. Katso sinä vaikka tuota kaivuria tuolla.

-  No, nyt X oli katsomassa sitä kaivuria. Leiki sä nyt sillä lapiolla.

- Kummalla se oli ensin?

- Laskepa nyt siitä liukumäestä, kun toisetkin haluaa laskea.

- Ei saa laskea toisen päälle.

- Varo! Älä laske toisen päälle!

- Ei saa myöskään jäädä siihen liukumäen alle eteen, kun toiset haluaa laskea!

- No, nyt sattu! Pyydäpä anteeksi!

- Kukkia ei saa repiä!

- Varokaa siellä kulkee autoja!

- Ei multaa! Hei, ei multaa. Anna mullan olla ruukuissa!

- Älä heitä sitä palloa sinne istutuksiin! No niin, nyt se sitten on siellä.

- Älä nyt heitä sitä palloa takasin sinne, kun just hain sen sieltä sulle!

- Nyt on hei X:n vuoro keinua, kun sä olet keinunut jo niin pitkään.

- EI SAA TÖNIÄ!

- Voi, heräsitkö sinä siellä vaunuissa. Tulepa syliin.

- Tulepa keräämään leluja takaisin laatikkoon, kun kohta lähdetään kotiin!

- No niin, nyt keräämään leluja!

- Nyt niitä leluja keräämään, niin kuin olis jo!

- No, niin sanopa hei hei X:lle. Me lähdetään nyt lounaalle! Sano hei hei!

- Kyllä me lähdetään nyt kotiin.

- Joo, kato kun sulla on nälkä ja alat olla ihan väsynyt niin me mennään nyt kotiin!

- Hei hei!

Ihana velttoilu

Hyvä Juhana Vartiainen!

Ensinnäkin, onneksi olkoon uudesta työpaikastasi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johtajana! Olet ryhtynyt reippaana miehenä uuteen työhösi innokkaasti. Sinulla on paljon ideoita! Mahtavaa. Innovatiivisuus on hyvästä!

Jos tarkoituksenasi oli saada keskustelua aikaan provosoimalla, onnistuit suunnitelmassasi. Ryhdyinhän minäkin tätä tekstiä tietokoneellani naputtelemaan. Minkä velttoilultani ehdin. Pieni varoituksen sana vain: me kotiäidit olemme kovin provosoituvaa tyyppiä. Voin kuvitella, että olet päivän, ellet jopa viikon, puheenaihe vauva.fi-sivustolla.

Kotiäitien tunnekuohu johtuu ihan pelkästään siitä, että taisimme jäädä kiinni! Voi ei! Joku viimein keksi jo vuosia jatkuneen salaisuutemme! Salaliittoteoreetikot ovat sitä joskus epäilleet, mutta sinä nostit reippaasti kissan pöydälle. Rohkeana miehenä uskallat puhua asioista niiden oikeilla nimillä! Kahden pienen lapsen kasvattaminen on juurikin sinun kuvauksesi mukaista. Ihanaa velttoilua!

Tunnustan! Me vain velttoilemme! Ja se on ihanaa, niin kuin itsekin totesit! Teemme sen vielä verorahoilla, röyhkeästi!

Oikeastaan, jos lanseeraamaasi termiä saa käyttää laajemminkin, voin todeta, että olen koko elämäni vain velttoilut. Elämäni ensimmäiset 17 vuotta velttoilin ja vanhempani riistivät samanaikaisesti valtiolta lapsilisää. Pian sen jälkeen muutin omilleni (kyllä omassa kodissa olikin ihanaa) ja jatkoin velttoiluani nostamalla opintotukea. Opintojeni jälkeen olin vieläkin liian laiska ja päätin jatkaa velttoilua saamalla lapsia ja jäämällä kotiin. Täällä siis edelleen tyhjennän valtion kassaa. On tämä ihanaa!

Varoitan sinua Juhana (jos sallit sinuttelun) mahdollisesta tulevaisuudestani. Jos palattuani työelämään, sairastun yllättäen vakavasti, aion palata taas velttoilun pariin. Samoin teen, jos menetän työpaikkani ja näin ollen toimeentuloni. Vanhuksena aion myös velttoilla, vaikka kovasti yritätkin siirtää sitä rajapyykkiä eteenpäin.

Turha minun on sinulle tätä asiaa enempää valaista. Tunnut niin hyvin tietävän, mistä on kyse. Sen vuoksi palaankin velttoilemaan lasteni pariin.  Saatesanoiksi haluan vain toivottaa sinulle ihania velttoilun päiviä, kun joskus kaukana tulevaisuudessa saavutat toivomasi eläkeiän. Minä olen silloin todennäköisesti työelämässä. Lupaan tarjota!

Vanhemmuuden korttipeli (osa 5)

Olen jo pidemmän aikaa yrittänyt pakottaa itseäni jatkamaan korttipeli-sarjaa. Mielessäni on nimittäin jo pitkään ollut pakallinen kortteja, mutta en vain ole saanut niistä yhtäkään kirjalliseen muotoon.

Nyt on kuitenkin aika esitellä vanha klassikko:

Itku pitkästä ilosta –kortti

Muistan elävästi ne hetket lapsuudesta, kun ilo oli ylimmillään, posket punaisina riemusta ja hiukset hiessä hauskuudesta. Leikin ylle piirtyi aina välillä aikuisen varjo, joka tokaisi ankaralla äänellään: ”Kohta sitä sitten taas itketään! Kyllä nyt on hauskaa, mutta ei kauaa.” Olin aina ihmeissäni vanhempien viisaudesta. Miten ne aina tiesivätkin?

Nyt minä olen tuo varjo. Sadepilvi aurinkoisen päivän päällä. Pilaamassa kaikkien iloa varoituksillani tulevasta. ”Kohta ei oo kellään hauskaa.”

Vaikka aikuisena ehkä näkee lasten touhuista, että sokerihumala on taas siinä vaiheessa, että kohta jonkun pää kolisee tai pienimmällä palaa hermo. Miksi se on aina pakko mennä sanomaan? Ketä se hyödyttää? Luuleeko sitä jollain tavoin, että jakamalla viisauttaan pelastaa lapset heitä peruuttamattomasti uhkaavalta mielipahalta? Totuushan on nimittäin se, että se itku tulee kuitenkin. Varoituksista huolimatta.

Ei sitä alkoholia kaupan edessä lokittaville teineillekään sanota, että kohta teistä joku vielä oksentaa tuolla lähipuskissa. Tai kaljaa hyvässä seurassa litkivälle miehelle, että kohta istut sammuneena taksissa.

”Itku pitkästä ilosta” on ennemminkin sanojansa vapaudu vastuusta –lauseke kuin oikea varoitus. Kun riehuville lapsille on sanottu, että kohta joku teistä itkee, voidaan itkun saavuttua todeta syyttävästi: ”Mitäs minä juuri äsken sanoin?! Niin! Miksi et kuunnellut?!” Mitä jos terveysviranomaiset sanoisivat saman ylipainoiselle, joka on juuri saanut kuulla sairastavansa diabetestä?

Eiväthän nyt leikkivät lapset osaa ajatella, että pidetäänpä vähän vähemmän hauskaa, ettei kohta tule jollekin suru puseroon. Emmehän me aikuisetkaan elä nuhteessa, vaikka tiedämme sen turvallisimmaksi tavaksi elää.

Suuriin iloihin kuuluu myös se kolikon toinen puoli. Ei elämä ole pelkkää kultaista keskitietä, vaikka sille olisikin ihan hyvä pyrkiä. Joskus on kuitenkin koettava niitä ääripäitä. Ilman toista ei ole toista. Annetaan siis joskus lastenkin nauttia hurmiollisesta riehumisestaan ilman jatkuvaa muistutusta riemun rajallisuudesta.

Carpe diem!

Sarjassa aiemmin:

Vanhemmuuden korttipeli (osa 1) Nauti nyt vielä -kortti

Vanhemmuuden korttipeli (osa 2) Meillä ainakin -kortti

Vanhemmuuden korttipeli (osa 3) Ei millään pahalla -kortti

Vanhemmuuden korttipeli (osa 4) Ennen kaikki oli paljon paremmin -kortti

Kerää koko sarja!

Lapsimessut

Matkamessuilla myydään matkoja, venemessuilla myydään veneitä, kirjamessuilla myydään kirjoja, lapsimessuilla myydään…eiku.

Kyllä. Tunnustan. Olin minäkin siellä.

Lapsimessut on toisinto Hulluista päivistä: ympärillä paljon neuroottisia naisia, pelokkaita miehiä ja itkeviä lapsia. Et oikeastaan tiedä, miksi tulit, mutta kotiin lähdet köyhempänä ja vannoen, ettei koskaan enää. Silti löydät itsesi sieltä vuosi toisensa jälkeen.

Miksiköhän ehkäisyvälinevalmistajat eivät ole lähteneet lapsimessuille? Luulisi, että päivän päätteeksi sieltä löytyisi paljon potentiaalisia asiakkaita.

”Lapsiperheen hulvattomin viikonloppu”, kuului mainoslause. Juu. Enpä keksi hulvattomampaa kuin kerätä kassikaupalla paperiroskaa, tuhlata rahansa krääsään ja tutustua poliisimaijan takaosaan. Ei ole messujärjestäjillä hääppöistä kuvaa lapsiperheiden viikonlopuista.

Tämän jutun olen jakanut jo kaikkien kavereideni kanssa, mutta Bebesin luennot äideille herättivät minussa paljon ajatuksia. Etenkin luento nimeltä Raskauden ja synnytyksen vaikutukset kehoon. Luennoitsija oli mies. Oikeasti? Eli olisi uskottavaa, jos minä pitäisin miehille luennon aiheesta Impotenssin vaikutus minäkuvaan.

Kävellessäni kyseisen luentonurkkauksen ohi sain käteeni esitteen ja minua katsottiin tiukasti silmiin: ”Kohta alkaa luento sormiruokailusta, joka olisi varmasti erittäin tärkeä sinulle.” Työnsin rattaani tyytyväisenä Muksun osastolle hakemaan ilmaisen sosenäytteeni. Kyllä sormiruokailua kannatan, mutta päätän mielelläni itse, kuinka tärkeää se on minulle. Käännytystyö oli messuilla joskus jopa voimakkaampaa kuin Vapaa-ajattelijoiden nettisivuilla.

No, sainpahan laatuaikaa vauvan kanssa, kevensin lompakkoani kaikkeen ”ehdottoman tärkeään” ja kannoin korteni kekoon taloyhtiömme paperinkeräysastian täyttämisessä.

Hip hei ja ensi vuonna taas uudestaan!

Pinna

Olen pidemmän aikaa pohtinut, kuinka jokin onkaan voinut muuttaa niin paljon mittayksikköään. Pinna nimittäin. Ennen se oli mielestäni pitkä, taipuisa ja erittäin joustava. Nykyään saan huomata, että se on lyhentynyt huomattavasti. Osasyyllisiä tässä asiassa taitavat olla väsymys, vanhemmuus ja oma kärsimättömyys. Olen hämmästynyt, kuinka nopeasti se voikin välillä pettää.

Joka kerta, kun sen menetän, tunnen suurta syyllisyyttä. Pitikö taaskin ärähtää? Miten sitä tuntuukin, että oma lapsi voi mennä niin ihon alle ja painaa juuri niitä nappuloita, joista pinna katkeaa välittämättömästi. En tiennyt edes omaavani tällaisia tunteita.

Ulkopuolisesta pinnan palaminen voi olla käsittämätöntä ja järkyttävää. Saattaa näyttää siltä, että suloinen lapsi tekee vain vahingossa jonkun harha-askeleen, ja taas on ”kireä mutsi” raivoamassa pää punaisena. Itse sitä kuitenkin tunnistaa lapsensa ilmeet ja eleet. Samoin tietää, että sama vahinko ei tapahdu 100 kertaa saman päivän aikana.

Kireä mutsi on myöskin yleensä jo useamman kerran pyytänyt nätisti, anellut, uhkaillut, komentanut, kiristänyt ja lahjonut. Viimein ollaan siinä pisteessä, että se viimeinen pisara tipahtaa täyteen lasiin ja sitten sitä mennään. Kontrolli pettää.

Ei ole kaunista katsottavaa, kun kontrolli pettää. Silloin mielestä häviävät ne viimeisetkin kasvatusohjeet ja –teoriat. Äiti muuttuu pahemmaksi lapseksi kuin lapsi itse. Sitä sihisee hampaidensa välistä käskyjä ja uhkauksia.

Mihin katosi se järkevä aikuinen?

Heti, kun sanat on sanottu, sitä toivoo, että voisi ottaa ne takaisin.

Pääsin tänään kahden tunnin hermolomalle eli kampaajalle. Kampaaja latoi eteeni kasan lehtiä, joista käsiini nappasin päällimmäisen. Kyseessä oli maaliskuun Evita. Jo kannessa mainostettiin ”Näillä vinkeillä hillitset raivokohtauksen!”. Mielenkiintoista, ajattelin heti.

No, tällaisia ohjeita lehdessä sitten oli:

1. Rauhoita elämänrytmisi.

Nauroin tälle ääneen!

2. Treenaa painoilla.

Siis mitä? Syy tälle oli se, että painoilla treenaaminen nostaa testosteronitasoa? Siis mitä? Miehethän tunnetaan yleisesti sinä vähemmän aggressiivisena sukupuolena.

3.  Kierrä kortteli.

Ja jätän lapset kotiin vai? Kuulostaa houkuttelevalta, mutta en halua saada syytettä heitteillejätöstä.

4. Syö soijaa.

Mikä neuvo tämä on?!

5. Pidä päiväkirjaa.

Tämä neuvo tarkoitti siis kuukautispäiväkirjan pitämistä. Lyhyesti sanottuna, jos pinna kiristää menkkojen aikaan, auttaa oman kiertonsa tunteminen ennakoimaan päivät. Tämä ärsytti, sillä mielessä alkoi kumista kaikki ne ”sil on varmaan se aika kuusta” –heitot, joita naisille niin vitsikkäästi heitetään. Rasittavaa, että ajatellaan naisen huonon tuulen selittyvän aina hormoneilla.

6. Herkuttele juustolla ja pähkinöillä.

Tässä vaiheessa viimeistään aloin miettiä, mitä hyötyä näistä vinkeistä on kenellekään? Eli silloin, kun lapsi kirkuu uhmaraivarissaan, pitäisi ryhtyä jyrsijäksi? Ihan oikeasti? Vai jaksanko vitkuttelua ja vastaansanomista jotenkin paremmin, jos olen edellisenä iltana syönyt aurajuustoa ja cashew-pähkinöitä?!

7. Harrasta seksiä.

Tämä viimeinen vinkki sai minussa jo melkein aikaan sen raivokohtauksen, jota piti yrittää välttää. Tämä menee sen menkkapäiviksen kanssa samaan osastoon. Naiset todella ovat tässä maailmassa vihaisia vain kahdesta syystä: kuukautisten takia tai siksi, että eivät ole saaneet seksiä.

Minä menen nyt pidentämään pinnaani ja nauttimaan hiljaisen kodin äänistä. Silloin hermo lepää, kun lapset nukkuvat.

Hyvää viikonlopun jatkoa  kaikille!

P.S. Äidilleni ja anopilleni, joiden tiedän lukevan tätä: ei meillä oikeasti koko ajan kiristellä hampaita ja raivota, kyllä meillä myös edelleen nauretaan ja leikitään (vaikka kaksi edellistä kirjoitusta antaisivat muuta ymmärtää)!

Vanhemmuuden korttipeli (osa 4)

Ennen kaikki oli paljon paremmin -kortti

Ennen rakennettiin kestäviä taloja ja ikuisesti toimivia televisioita. Ruokakin maistui paljon paremmalle ja ilma oli raikkaampaa. Poliitikot ja varkaat olivat herrasmiehiä. Lapset ja nuoriso käyttäytyivät nätisti ja kunnioittivat vanhempiaan.

Jokainen sukupolvi toistaa samat synnit. Laulaa tutut laulut ja tekee juuri niin kuin vanhempansa. Vaikka ovat pyhästi vannoneet, etteivät sorru siihen virteen.

Joku on joskus sanonut minulle, että maailman historian ensimmäinen kirjoitus käsitteli sitä, kuinka ennen kaikki oli paljon paremmin. Tämä todellakin on pelikortti, jonka joka ikinen vanhempi lätkäisee lastensa eteen ennemmin tai myöhemmin.

Kun huomaa muistelevansa sitä, kuinka ennen kaikki oli paremmin kuin nyt, voi myöntää itsellensä tulleensa vanhaksi. Muutosvastaisuus ja menneiden vuosien ihannointi on merkki siitä, että ihminen alkaa huomata olevansa liian hidas nykyajan menoon. Ei olekaan enää pinnalla ja in. Ei ohjaakaan sitä laivaa, jota nykyisyydeksi kutsutaan, vaan ruoriin on tarttunut joku muu. Se joku muu on nuorempi sukupolvi, jonka ohjaustaidot nyt sitten entistä kapteenia kauhistuttavat.

Kehuessaan menneisyyttä sitä tulee korostaneeksi historian positiivisia puolia ja nykyisyyden huonoja. Tulee sokeaksi hyvälle kehitykselle ja virheille, joista on otettu opiksi.

Pahinta tässä on se, että olen jo itse käyttänyt tuota korttia lukuisia kertoja. Olen muistellut lankapuhelimen hyötyjä ja kauhistellut netin hirveyksiä. Ihan kuin oikeasti haluaisin palata aikaan jolloin piti pelätä kaverille soittaessa, ettei vaan sen vanhemmat vastaisi tai aikaan, jolloin laskuja ei saanut maksaa kotikoneelta.

Olen varma, että tulen vielä lukuisia kertoja marmattamaan lapsilleni, kuinka huonosti asiat ovat nykyään. Kuinka kaikki oli ennen niin paljon paremmin. Toivon, että lapseni katsovat silloin minua armollisesti, taputtavat pään päälle ja ottavat ruorin käsistäni omiinsa ja minä saan jatkaa purjehdustani elämän merillä valittavana vapaamatkustajana.

Sarjassa aiemmin:

Vanhemmuuden korttipeli (osa 1) Nauti nyt vielä -kortti

Vanhemmuuden korttipeli (osa 2) Meillä ainakin -kortti

Vanhemmuuden korttipeli (osa 3) Ei millään pahalla -kortti

Kerää koko sarja!

Elämästä miehen kanssa

Naisten päivän kunniaksi!

Elämäsi on kokemassa suuren muutoksen, perheeseen on saapumassa mies. Onneksi olkoon! Mies on joskus kovinkin odotettu ja toivottu perheenjäsen, mutta välillä voidaan olla tilanteessa, että mies on tulossa perheeseen hieman yllättäen. Kummassakin tilanteessa tulee kuitenkin ottaa huomioon muutama asia ennen miehen kotiutumista. Tässä siihen käytännön vinkkejä:

Varaudu tunnemyrskyyn. Joskus miehen kanssa oleminen voi olla hyvinkin raskasta. Tunneskaala voi yllättää sinut. Miehet saattavat nimittäin olla rasittavia jopa useita tunteja päivässä.  Jos joskus meinaat menettää malttisi miehen kanssa, poistu hetkeksi toiseen huoneeseen rauhoittumaan. Miestä ei saa missään nimessä ravistella!

Valmistaudu henkisesti siihen, että kotisi ei ole enää niin tiptop miehen asetuttua taloksi. Älä kuitenkaan välitä pienestä epäjärjestyksestä. Muista levätä, kun mies nukkuu! Kotityöt ehtii tehdä myöhemminkin.

Varaudu yöheräilyyn. Mies saattaa herättää sinut öisin ja vaatia tyydyttämään luonnolliset tarpeensa. Tämän vuoksi mies on hyvä vieroittaa rinnasta mahdollisimman pian tai heti kun mies osoittaa siihen kypsyyttä.

Mies on hyvä opettaa myös vessatavoille. Opeta, että toimituksen jälkeen vessa tulee jättää yhtä siistiksi kuin ennen toimitusta. Tässä on hyvä käyttää motivoimiseksi esimerkiksi kivoja tarroja!

Miehellä tulisi olla jokin kehittävä harrastus. Harrastus on yleensä viikon odotettu tapahtuma ja siellä mies voi oppia, kuin huomaamatta, sosiaalisia taitoja kommunikoidessaan muiden miesten kanssa. On kuitenkin hyvä, että harrastaminen tapahtuu yhdessä naisen kanssa, sillä mies oppii esimerkin kautta.

Jokaisen miehen olisi hyvä ulkoilla päivittäin. Pyri siis rajoittamaan liiallista tv:n katselua ja kiinnittämään kiinnostus luontoon. Ulkona mies on luonnostaan aktiivisempi ja ulkoilu kuluttaa hyvin energiaa.

Jossain vaiheessa miehen olisi hyvä oppia myös itsenäisyyttä. Tämä käy kätevästi esimerkiksi yökyläilemällä jossain tutussa paikassa. Huolehdi kuitenkin, että mies on kyläilyyn valmis. Kannattaa esimerkiksi yöpyä yhden kerran yhdessä tuossa suunnitellussa kyläilypaikassa. Muistathan kertoa tarkasti miehen päivärytmin ja antaa mukaan jonkun tutun esineen, jotta mies ei itkisi ikäväänsä. Onnistunut kyläily antaa sinullekin mahdollisuuden kaivattuun omaan aikaan!

Ennen kaikkea, muista vertaistuen merkitys! On hyvä tavata aika ajoin muita miehellisiä. Tällöin pääset jakamaan arvokkaita kokemuksia elämästä miehen kanssa. Mukavia hetkiä sinulle ja miehellesi!

Vanhemmuuden korttipeli (osa 2)

On aika esitellä seuraava kortti!

Meillä ainakin –kortti (voidaan myös tuntea nimellä "oottekste kokeillu")

Tämä on ehkä yleisin ja tunnetuin kortti. Itsekin käytän tätä hävettävän paljon. "Meillä ainakin" on sanapari, jolla pyritään tarkoittamaan hyvää. Kortin saajaa se ei vain aina lämmitä niin paljon kuin sanojalla on ollut tarkoituksena. Jos puhutaan suoraan, niin "meillä ainakin" ja "oottekste kokeillu" on ärsyttävää pätemistä ihmisiltä, jotka ei tiedä toisten tilanteesta oikeasti yhtään mitään.

On ihastuttavaa sanoa pariskunnalle, joiden koliikkivauva on itkenyt kolme kuukautta putkeen, että "meillä ainakin auttoi, kun me heijattiin LissuMarjattaa vertikaalisti eikä horisontaalisesti". No voi, kuinka kiva! Hyvä, että teillä on auttanut.

Tai kun vuosia lapsettomuudesta kärsineelle pariskunnalle todetaan: "Oottekste kokeillu greippimehua?" Joo, ei olla! Käydään vain kalliissa hoidoissa, mutta ei vitsi, mehuhan tämän ratkaisisi!

Mielestäni herkullista on myös huikata kaupassa täysin tuntemattomalle perheelle, joiden kaksivuotiaalla on menossa uhmaraivari, että "oottekste kokeillu suunnata sen huomiota johonkin muuhun" ja "meillä ainakin auttaa tossa tilanteessa, kun pysytään vaan itse rauhallisina". Kiitos avusta!

Meillä ainakin –kortti on siitä harmittava, että se lipsahtaa puolihuolimattomasti. Olet voinut itse kirota jotain neropattia, joka on jakanut sinulle elämänviisauksiaan, mutta yhtäkkiä huomaat tokaisevasi saman sanaparin jollekin, joka erehtyy purkamaan sinulle sydäntään.

Jutun viisaus onkin nimittäin siinä, että aina ei tarvita opastusta ja neuvoa. Joskus kaivataan vain kuuntelijaa. Kertoessaan ongelmastaan ihmiset eivät aina pyydä siihen ratkaisua, enemmänkin myötätuntoa.

Lupaan ainakin itse yrittää tästä lähtien vain nyökätä, ottaa empaattisen ilmeen ja päästä suustani ymmärrystä täynnä olevan "Mmm"-äänen. Kaverit nipistäkää, jos jakelen tätä korttia paljonkin jatkossa! Jos se vaikka auttaisi. Oottekste kokeillu?



Tähän sarjaan kuuluu jo aiemmin:
Vanhemmuuden korttipeli (osa 1) Nauti nyt vielä -kortti
Kerää koko sarja!

Arvoisalle kruununprinsessalle

Hyvä Victoria!

Ensinnäkin onnea pienestä prinsessasta (kerrankin tarkoitan tätä kirjaimellisesti). Näin "vanhempana" äitikollegana haluan jakaa muutaman kokemuksen, joista on teille Danielin kanssa toivottavasti jotain hyötyä. Näitä neuvoja on kerätty viisaan asiantuntijaraadin avustuksella.

Olette varmasti tottuneet tungetteleviin kysymyksiin, mutta tulet huomaamaan, että vauvan äidiltä on hyväksyttyä kysyä suoraan ja julkisesti kaikenlaista muun muassa hänen rintarauhastensa toiminnasta. "Tuleeko sulta hyvin maitoa?" on kysymys, johon sinun odotetaan vastaavan suurenkin yleisön läsnä ollessa. Kun lapsesi kasvaa isommaksi, muuttuu tämä kysymys muotoon "VIELÄKÖ sä imetät?". Sehän kun on täyden järjen vastaista antaa puolivuotiaalle rintamaitoa.

Pian myös huomaatte Danielin kanssa, mitä kaikkea olette valmiita tekemään, jotta lapsenne nukkuisi. Löydät itsesi seisomasta keskellä huonetta hengittämättä ja samalla kiroat mielessäsi naapurin mattojentamppausoperaatiota. Lapset ovat nimittäin siitä hassuja, että saattavat nukkua tuntikausia heräämättä silloin, kun ei pitäisi. MUTTA kun lämmität itsellesi ruokaa, toimittaa mikron merkkiääni aina herätyskellon virkaa. Tästä päästäänkin siihen tunnettuun tosiasiaan, että vauvan äidit syövät kaikki ateriat kylminä. Ainoa, mitä tulet syömään lämpimänä on jäätelö. Vauvoilla on nimittäin usein sama ruokailuaikataulu kuin äideillä.

Seuraavat 18 vuotta tulet myös kutsumaan puolisoasi isäksi. Huomaat tekeväsi niin myös silloin, kun lapset eivät ole paikalla. Se niistä romanttisista treffeistä. Kääntöpuolena kutsut myös itseäsi koko ajan äidiksi. Saatat siis huikata kavereillesi: ”Äiti tulee kohta” (yksi yleisimmistä lauseistasi jatkossa).

Käsilaukkusi sisältö muuttuu radikaalisti, ellet sitten tähän asti ole kantanut aina mukanasi vaippoja, puhdistusliinoja ja lasten sukkahousuja. Itse asiassa se ainoa kerta, kun sinulla ei ole vaippaa mukana olet jossain julkisella paikalla kaukana kotoa ja huomaat kysyväsi lapseltasi: "Onks sulla kakka?"

Kun lapsesi puhekyky kehittyy, voit todeta, että hän ei todellakaan kuule mitään, kun toistat sanaa "ei". Kuitenkin puhuttuasi miehesi kanssa vähemmän imartelevia asioita kaupan kassasta, huomaat seuraavalla kauppareissulla, että lapsellasi on uskomaton kyky muistaa pitkiäkin lauseita.

Tulet oppimaan kokonaan uuden sanavaraston ja alat käyttämään älyttömiä lyhennelmiä. Enää ei ole olemassa satsumaa, ketsuppia ja paprikaa. Yhtäkkiä on nastu, kestu ja kaprika. Tiedät helposti, mitä tarkoittaa Jekovit, vaipsit, yhdistelmät ja tuplat. Puhut sujuvasti päikkäreistä, muskareista ja liukkareista (se tarkoittaa sitten nykyään liukumäkeä). Tämä kielitaidon muutos aiheuttaa valitettavasti sen, että saatat kuvitella kaikkien ympärilläsi olevien puhuvan samaa kieltä, kunnes löydät itsesi ravintolapöydästä kertomassa nauraen lapsesi vaipan sisällöstä vielä lapsettomien ystäviesi tuijottaessa sinua inhoten.

Kuten huomaat, moni asia tulee siis muuttumaan elämässänne, mutta ne muutokset ovat oikein mukavia ja ihania. Haluan lainata Teille näin lopuksi edellistä kirjoitustani: ”Nauttikaa nyt vielä”.

Sydämellisin terveisin,

MoM